Mitä olen oppinut bloggaajana

Kun aloitin tämän homman, en sillä tavalla ajatellut että siihen saisi upotettua aivan hurjasti aikaa, vaan että se olisi kiva pieni harrastus töiden ohella, mutta voi kuinka olinkaan väärässä. Tasapainottelu "oikeiden töiden" ja tämän välillä on osoittautunut aika ajoin hyvinkin hankalaksi, varsinkin kun palkkatöitä on tuntimäärällisesti riittänyt hyvinkin paljon. Sen lisäksi päivärytmini on kesän ajan ollut hieman tuuliajolla, joten kirjoittamisen aikatauluttaminenkaan ei ole oikein toiminut. Nyt kuitenkin kun olen saanut omaa elämääni enemmän järjestykseen ja päiviin tietynlaista rytmiä, on kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen jäänyt huomattavasti enemmän aikaa.

Sen olen huomannut että inspiraatio ei katso aikaa eikä paikkaa ja se pistää välillä harmittamaan. Varsinkin silloin jos ennen töitä olen työskennellyt tekstien parissa ja minulla on täysi inspiraatio päällä, ja sitten tuleekin se hetki että täytyy pistää kone kiinni ja lähteä töihin. Joskus jatkaminen siitä mihin on jäänyt tuntuu todella hankalalta eikä välttämättä pääse takaisin samaan fiilikseen mikä silloin oli kun kirjoittamisen aloitti. Joskus voi tulla myös hetkiä ettei inspiraatiota tule millään vaikka kuinka löytyisi intoa kirjoittaa, tai sitten päinvastoin että ideoita kyllä löytyy muttei jaksamista kirjoittaa.

Itselle tärkeän ja mielenkiintoisen jutun löytämiseen meni aikaa, niin kuin olen jo muistaakseni joskus aikaisemminkin teille kertonut. Myös rohkeus ja uskallus tehdä sitä mitä rakastaa on jossain vaiheessa ollut hukassa. Kuitenkin sitä mukaan mitä enemmän olen kirjoittanut, on myös rohkeus ja luottamus itseeni kasvanut. Itseasiassa eräs työkaverini kysyi minulta eräs päivä että miten minä uskallan tehdä tätä, kirjoittaa ja tehdä videoita ja ettei hänellä olisi koskaan niin paljon rohkeutta siihen. Sanoin hänelle että sitä rohkeutta on kasvatettu joka päivä niin kauan kuin olen eri blogeja pitänyt, mutta loppupeleissä pitää yrittää vaan ajatella että sillä ei ole mitään merkitystä mitä muut ajattelevat ja että täytyy vain tehdä sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Tätä jälkimmäistä minä vielä harjoittelen päivittäin ja yritän olla ajattelematta yhtään sitä mitä muut minusta ajattelevat.

Vaikka tämä vaatiikin paljon työtä, on silti todella palkitsevaa nähdä oman työnsä tuloksen ja kehittymisen. Sen lisäksi positiivinen ja rakentava palaute innostaa kehittämään itseään tulevaisuutta varten ja on mahtavaa että ihmiset pitävät tuottamastani sisällöstä. Itseäni innostaa myös se että välillä saan kirjoittaa omista elämän kinkkisistä hetkistä joiden kanssa olen paininut, ja täten antaa mahdollisesti vertaistukea muille jotka ovat kamppailleet samojen asioiden kanssa. Jos rehellisiä ollaan, taitaa meillä kaikilla olla edes jossain vaiheessa elämää jonkunlaisia ongelmia, joista voi olla vaikea päästä yli. Silloin voi olla tärkeää huomata ettei ole aivan yksin asiansa kanssa.

Joskus tietysti tulee pettymyksen hetkiä, esimerkiksi jos kuva johon itse olen ollut todella tyytyväinen ei saakaan paljoa huomiota tai postaus jota olen hionut kauan ei saakaan paljoa katseluita, mutta nämä ovat vain pieniä hetkellisiä pettymyksiä. Joskus tulee myös harmistuksen hetkiä jos olen ollut valokuvailemassa ja muuten hyvissä kuvissa olisikin jokin pieni epäkohta. Nämä ovat kuitenkin opettavaisia virheitä ja pikkuhiljaa olen alkanut oppimaan kuinka välttää esimerkiksi näitä pieniä virheitä.

Loppupeleissä kirjoittaminen tekee minut todella onnelliseksi ja tulevaisuudessa toivon että saisin tehdä sitä useammin kuin mitä tähän asti on aika sallinut!