• Emilia Koivumäki

Miten keskityn kirjoittamiseen ja missä se onnistuu parhaiten

Jo kouluajoista lähtien minusta on tuntunut siltä, etten pysty keskittymään täysin hiljaisessa ympäristössä kunnolla, ja se on pysynyt mukanani näin aikuisiälle asti. Koulussa kuuntelin aina mahdollisuuksien mukaan musiikkia jopa oppitunneilla, tokikin ihan vain hiljaa taustalla toisella korvalla, kun taas toinen korva keskittyi kuuntelemaan mitä opettaja puhui. Tämä auttoi myös huomattavasti siihen, jos luokassa oli paljon häiritsevää mölyä. Toisaalta on vaikea eritellä mikä on juuri minulle häiritsevää mölyä ja mikä ei, mutta sen saa kiteytettyä aika hyvin siihen tunteeseen, kun tekisi tehtäviä mieluummin koulun käytävillä kuin luokassa. Uskon myös että aika moni tietää tämän tunteen tai ovat edes kerran elämässään tunteneet näin.



Pääsääntöisesti tykkään kuunnella musiikkia, jossa ei paljoa lauleta koska muuten saatan alkaa kuuntelemaan liian tarkasti laulun sanoituksia ja tällöinkin ajatus herpaantuu. Tällä hetkellä minulla on Spotify:ssa menossa lista nimeltään lofi beats. Olen todennut sen oikein miellyttäväksi kirjoitus musiikiksi, sillä se ei väsytä liikaa, mutta pitää silti ajatukseni kiinni kirjoittamisessa. Olen huomannut että jotkin esimerkiksi rauhalliset instrumentaaliset musiikit mitä suositellaan esimerkiksi lukemiseen tai opiskeluun, saavat minut tuntemaan itseni uneliaaksi. Siksi tällaiset vähän virkeämmät biisit sopivat omaan makuuni. Se on myös aina hämmästyttänyt minua, kuinka en meinaa saada pidettyä ajatuksiani kasassa täysin hiljaisessa ympäristössä, kun taas toiset tarvitsevat sitä pystyäkseen keskittymään tekemäänsä asiaan.


Myös muistiinpanot joista olenkin aikaisemminkin kirjoittanut, edesauttavat keskittymistäni sillä jos minun pitäisi aloittaa täysin tyhjästä kirjoittamaan, olisi se melko hankalaa ja veisi paljon turhaa aikaa. Ennen kirjoittelin tällä tyylillä eikä siihen tullut kunnollista rutiinia, ja tietyllä tavalla sitä kirjoittamista odotti kauhulla koska ei tiennyt yhtään mistä kirjoittaisi. Enkä tiedä mikä kirjoittamisessa olisi yhtä inhottavaa kuin tyhjä paperi ja ei yhtään mitään hajua mitä siihen kirjoittaisi.



Intohimoni kirjoittamiseen on ollut myös suuri motivoija ja auttanut keskittymisessä. Aika usein kirjoittamisen aloittaminen voi olla hankalaa ja siihen joudun tsemppaamaan itseäni, mutta kun olen kirjoittanut ensimmäiset lauseet juttu luistaa sulavasti. Tätä voisi verrata vähän esimerkiksi lenkille lähtöön. Vaikka tykkäänkin käydä lenkillä, sinne lähteminen on aina niin hankalaa ja joudun tsemppaamaan itseäni ihan hurjasti. Mutta sitten kun olen saanut lenkkikamat päälle ja lähden, ei se ole enää mikään ja nautin olostani. Sama on kirjoittamisen kanssa ja kun olen aloittanut, minulla voi helposti hujahtaa useampi tunti tietokoneen ääressä ilman että edes huomaan sitä. Tästä tunteesta minä nautin ja halajan sitä tunnetta että olen siinä omassa zonessa, ilman että tajuan melkeinpä mitään mitä ympärilläni tapahtuu. Yleensä myös kirjoitan niin nopeaan tahtiin että jälkeenpäin joudun sitten korjailemaan mahdollisia kirjoitusvirheitä, mutta tykkään siitä että sanat vain tulevat mieleeni ja saan suoltaa ne suoraa paperille/näytölle.


Lempi paikkojani kirjoittamiseen ovat tietysti tämä minun oma työhuoneeni (joka taas Manun mielestä on hänen pelihuoneensa) ja kahvilat, erityisesti Espresso House. Ennen kuin ostimme tämän työpöydän, pohdimme pitkään tarvitsemmeko sellaista ollenkaan. Aluksi Manu oli hieman vastahakoinen, varsinkin kun halusin tällaisen sähkösäätöisen, sillä hänen mielestään sillä säädöllä ei tekisi yhtään mitään. Toki siinä painoi mielessä myös vähän tämä pöydän hinta, mutta olen kumminkin todella tyytyväinen että päädyimme ostamaan sen. Ja uskon myös että Manukin on tästä tykännyt, koska siitä on ollut myös hänelle hyötyä. Minun kirjoitus tuolini on nimittäin huomattavasti korkeampi kuin Manun jolla hän pelaa pelejä, joten saamme siirrellä korkeutta kummankin tarpeiden mukaisesti. Työskentelen myös melko paljon seisaallani, joka ei tietysti onnistuisi jos ei olisi säädettävää pöytää.



Kahvilat ovat myös mielestäni miellyttäviä paikkoja työskennellä, sillä siellä on tarpeeksi taustahälinää että pystyn keskittymään, mutta se ei ole häiritsevää. Varmaankin syy minkä takia se ei ole häiritsevää on se, ettei puheesta saa selvää joten tällöin en keskity muiden keskusteluihin vaan omaan juttuuni. Luokkahuoneissa ei yleensä ollut tasaista puheensorinaa, vaan siellä saattoi olla se yski porukka joka puhuu äänekkäästi ja häiritsee täten omaa keskittymistä. Toki kahviloissa on isona plussana se, että voi ostella jotain pientä naposteltavaa ja juomista siihen kirjoittamisen ohelle. Espresso Housessa, joka on siis yksi lempipaikoistani, on erittäin hyvät tarjoilut ja henkilökunta on aina ollut erittäin mukavaa ja ystävällistä. Sisustus on myös hyvin kotoisa ja lämmin, siellä voisin viettää aikaa tuntitolkulla haluamatta lähteä pois. Nyt en kuitenkaan viimeaikoina ole kovinkaan usein viitsinyt mennä pitkiksi ajoiksi kahviloihin kirjoittelemaan vallitsevan tilanteen takia, mutta toivon että pian sitäkin voisi tehdä taas huoletta.


Vaikka kirjoittaminen onkin välillä väsyttävää, varsinkin kun sitä yrittää tehdä oman työn ohella, tekee se minut silti ihan hurjan onnelliseksi enkä voisi kuvitella elämää ilman sitä. Mitkä asiat tekevät teidät onnellisiksi? Mitä ilman sinä et pystyisi, tai et voisi kuvitella enää eläväsi? Minulle se on kirjoittaminen.


Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

34 views0 comments

Recent Posts

See All
IMG_9560 1.jpg

Hei!

Olen -98 syntynyt nuori nainen, joka rakastaa kirjoittamista ja valokuvausta. Täällä kirjoittelen minulle tärkeistä asioista, sekä jokapäiväisestä elämästäni.

  • Instagram
  • YouTube

Saa postaukset suoraa sähköpostiin!

Kiitos tilaamisesta!