• Emilia Koivumäki

Raskausviikot 13-24 ja rakenneultra

Nyt olisi aika kertoa meidän odotusajasta ja miten se on edennyt! Pääpiirteittäin oloni on ollut erittäin hyvä, mutta hengästyminen ja korkea syke saavat olon tuntumaan välillä melko tukalalta. Varsinkin töissä tämän huomaa sillä, etten pysty tekemään töitä yhtä tehokkaasti kuin ennen, ja pitää useammin pysähtyä haukkaamaan happea. Olen pyrkinyt myös aina mahdollisuuksien mukaan tekemään töitä istuen, sillä jalat kipeytyvät huomattavasti nopeampaa. Hetki sitten kävin myös juttelemassa meidän myymäläpäällikön kanssa, että jos olisi mahdollista ettei minulle laitettaisi enää ihan hirveästi kahdeksan tunnin työpäiviä, sillä ne alkavat olla ihan liian raskaita. Onneksi hän ymmärsi oikein hyvin ja lupasi katsoa listat läpi ja tehdä mahdollisuuksien mukaan niihin muutoksia! Nyt kun on ollut pääsääntöisesti vain 4-6 tunnin päiviä, olen jaksanut paljon paremmin ja pystynyt olemaan edes hieman tehokkaampi.


Paljon kuulee sitä kuinka naisilla on mitä kummallisimpia mielitekoja raskauden aikana, mutta itselläni niitä ei juurikaan ole ollut. Tähän mennessä mitä olen silloin tällöin himoinnut ovat olleet ruisleipä, metripizza, cookie dough-jäätelö, hedelmät ja smoothie. Mitään kummallisia ruokayhdistelmiä minun ei ole alkanut missään vaiheessa tekemään mieli, eikä noitakaan edellä mainittuja himoja kovin usein tule ostettua, lukuun ottamatta hedelmät ja smoothiet. Smoothietkin teen toki itse eikä niitä tule usein ostettua mistään kaupasta tai kahvilasta.



8. joulukuuta meillä oli seulontaultra, ja se jännitti minua todella paljon. Sen lisäksi että paikka jonne menimme oli ihan vieras, jännitti tietysti se että onhan meidän Pennulla kaikki hyvin ja että hän olisi terve. Se oli ihana hetki kun meille sanottiin että kaikki näyttää hyvältä ja että kaikki viitearvot näyttivät hyvältä. Silloin iso kivi tippui sydämeltä ja sai unohtaa huolet ainakin suurimmalta osalta!


10. tammikuuta tunsin ensimmäistä kertaa Pennun liikkeet siten, että oikeasti tiedostin että se oli hän. Tunne oli todella hassu, tuntui kuin sisälläni olisi muljahtanut ja hetken tuntui painetta, ja sitten pitikin jo juosta vessaan. Pentu on alusta asti ollut hyvin liikkuvaa sorttia, ja nyt mitä enemmän liikkeet alkavat tuntua, alan olemaan itsekin samaa mieltä. Aikaisemmin kun liikkeitä ei vielä pystynyt edes tuntemaan, neuvolakäyntien välissä saattoi välillä herätä pieni epäilyksen siemen että onhan siellä kaikki ihan hyvin. Toki tämäkin on aivan varmasti ihan normaalia ja monilla saattaa välillä pieniä epäilyksiä syntyä, onhan se kallis lasti mitä kantaa sisällään. Nykyään aina kun Pentu pitää jumppatuokioita, on minulle tullut tavaksi höpötellä hänelle, ja joskus jos hän on kovin kovakourainen ja tuntuu että hän tulee mahasta läpi, pyydän häntä rauhoittumaan. Toissa yö miellä olikin hyvin vilkas ja olin minä missä tahansa asennossa, Pentu liikkui enkä saanut nukuttua. Vasta joskus viiden aikaan aamuyöstä sain nukahdettua, mutta senkin jälkeen uni oli hyvin levotonta.


Manu tunsi 19. helmikuuta, eli ihan hetki sitten, vauvan liikkeet ensimmäistä kertaa ja hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen. Hän oli jo aikaisemmin harmitellut sitä kuinka on epäreilua että minä saan tuntea Pennun liikkeet muttei hän. Hän virnuili ja näytti niin onnelliselta että minua alkoi ihan itkettää. Nämä on niitä pieniä hetkiä jolloin alkaa ajattelemaan sitä kuinka onnellinen ja onnekas oikein olenkaan kun minulla on näin ihana kumppani kenenkä kanssa jakaa kaikki elämän ilot ja surut!


Yksi pidemmän aikaa vaivannut ongelma on ollut limakalvojen ärtyisyys joka itsellä on ilmennyt hyvin voimakkaana nenän tukkoisuutena ja veren vuotamisena. Olen yrittänyt hoitaa sitä vitamiini nenäsuihkeilla mutta eivät nekään määräänsä enempää auta. Sen kanssa on onneksi oppinut tietyllä tavalla elämään, ja pitää vain muistaa todella usein niistää nenää, ettei pääsisi syntymään minkäänlaisia tukoksia. Töissä on huomannut että maskin käyttö vaikuttaa huomattavasti siihen, että kuinka nenä on tukossa, yleensä saatan yhtäkkiä vain huomata että kappas, nenäni on niin tukossa etten vain yksinkertaisesti saa hengitettyä nenän kautta. Aika usein tämän huomaa kassalla jonkun ruuhka-ajan jälkeen kun olet keskittynyt vain asiakkaisiin ja automaattisesti hengittänyt suun kautta.



12. tammikuuta meillä oli neuvolalääkäri käynti ja sekin meni onneksi oikein hyvin. Siellä myös huomasi hyvin tämän limakalvojen ärtyisyyden kun tehtiin sisätutkimusta, sillä se sattui melko kovaa ainakin minun mittapuillani. Kuitenkin lääkäri oli erittäin ystävällinen ja kertoi koko ajan mitä teki, ja minulle jäi erittäin positiivinen mieli siitä.


Viimeisimpiä "vaivoja" mitä itsellä on ollut, ovat olleet lievä ummetus ja vasemman jalan/lonkan kipuilu. Ummetus ei onneksi kauaa kestänyt ja sen jälkeen muutinkin hieman ruokavaliota jotta sen saisi pidettyä myös poissa. Jalan kipuilu sinänsä on ollut hieman haastavaa koska en silloin ole pystynyt tekemään työtäni kunnolla koska olen myyjä ja vietän päivät jaloillani ja sen takia olen tälläkin hetkellä sairaslomalla. Kipu on inhottavan pistävää ja säteilee välillä koko jalkaan enkä ole nyt viikkoon pystynyt kävelemään kunnolla ja joka päivä olen joutunut ottamaan särkylääkettä että pystyn edes jotenkin kävelemään. Onneksi 11.3. minulla on fyssari aika, ja siellä varmasti katsotaan että mitä lihaskunto liikkeitä pystyisin tekemään, että saan enemmän tukea lihaksiin. Onneksi ihana ystäväni teki minulle kauratyynyn joka on ollut todella kovassa käytössä ja onkin hieman helpottanut kiputiloja! Olen myös kylmännyt jalkaa aina silloin tällöin ja sekin on hieman auttanut. Pitää vain toivoa että kipu alkaa pian helpottamaan, sillä tämä jatkuva saikuttelu alkaa ottamaan päähän!


7. helmikuuta meillä oli rakenneultra ja sitä olimme odottaneet jo innolla sekä jännityksellä! Pentu oli kasvanut oikein hyvin ja oli oikean kokoinen viikkoihin verraten. Myös kaikki tärkeät elimet, ja no siis kaikki osat mitkä piti löytyä, löytyi. Hänellä oli siis siellä kaikki hyvin ja sain taas huokaista helpotuksesta! Asia joka hieman sai minut huolestumaan, oli se että istukka oli hieman liian alhaalla ja tietysti kun kätilö tämän kertoi niin säikähdin asiaa. Meillä on kuitenkin tulossa yksi ylimääräinen kontrolliaika jossa tarkistetaan että istukka on lähtenyt nousemaan kunnolla ja että kaikki on hyvin. Sukupuolikin saatiin selville, mutta se me halutaan pitää yllätyksenä syntymään asti! On hauska kuunnella kun ihmiset yrittää arvailla että mikä sieltä on tulossa, ja yksi innokkaimmista arvuuttelijoista on siskoni. Hän on tainnut ottaa elämäntehtäväkseen selvittää lapsen sukupuolen ennen syntymää, saapa vain nähdä onnistuuko vai ei.



Tällä hetkellä odotan innolla sitä että saamme alkaa remppaamaan Pennun huonetta. Manu suunnitteli että sen voisi tehdä huhtikuussa vähän ennen hänen kevään kiireaikaa, että ehtii sen tekemään kunnolla, mutta ettei aloiteta liian aikaisin. Jos se olisi minusta kiinni, huone olisi jo varmaan valmis ja kaikki tarpeellinen ostettuna. Tuntuu että minulle tuli yhtäkkiä semmoinen pesän rakentamis vietti, että olisi heti halunnut alkaa tekemään remonttia. Onneksi on kuitenkin tuo järjen ääni joka osaa himmata minun innostusta. Tulevaisuudessa on siis varmasti tulossa ainakin yksi postaus tähän huoneen remonttiin ja sisustamiseen liittyen, ja maltan tuskin odottaa sitä!


Tässä oli melko kattavasti kaikki mitä tähän asti on tapahtunut, yhteenvetona voikin siis sanoa että raskausaika on mennyt meillä oikein hyvin pieniä möykkyjä lukuun ottamatta. Siitä olen onnellinen että hormonini ovat olleet melko rauhallisia ja tunnepuuskia on onneksi ollut vähän. Yleensä tunnepuuskat ovat esiintynyt lähinnä herkempänä itkuna, kuin ärtyisyytenä ja tästä Manu on ollut hyvinkin tyytyväinen.


Tällä kertaa minulla ei kuitenkaan ole sen enempää kerrottavaa, ensikertaan!

387 views0 comments

Recent Posts

See All
IMG_9560 1.jpg

Hei!

Olen -98 syntynyt nuori nainen, joka rakastaa kirjoittamista ja valokuvausta. Täällä kirjoittelen minulle tärkeistä asioista, sekä jokapäiväisestä elämästäni.

  • Instagram
  • YouTube

Saa postaukset suoraa sähköpostiin!

Kiitos tilaamisesta!