Road Trip
Olimme suunnitelleet Manun kanssa pitkän aikaa että haluaisimme lähteä lomamatkalle, mutta emme olleet täysin varmoja mihin tiettyyn paikkaan lähtisimme, joten ainoana suuntanamme meillä oli vain Lappi. Kaksi päivää ennen loman alkua mietimme minne haluaisimme ensimmäisenä mennä ja määränpää ehtikin muuttua kolmeen kertaan ennen kuin päädyimme Ouluun. Se oli vähän sellainen välipysäkki minne ei menisi kovin kauaa ajaa, sillä lähdimme melko suoraa meidän työpäiviemme jälkeen, eli klo 16 jälkeen. Alun perin minun oli tarkoitus päästä jo klo 12 mutta lupauduin jäämään siihen klo 16 asti, joten meidän lähtömme venyi hieman, mutta se ei meitä onneksi haitannut. Ennen kuin päädyimme Ouluun, kävimme Kalajoella missä itse en ollut koskaan aikaisemmin käynyt. Vaikka matkan varrella olikin hieman sadellut, onneksi täällä oli aurinkoinen keli. Siitä huolimatta emme täällä kovinkaan kauaa viihtyneet, sillä tuuli oli todella kova niin kuin kuvasta varmaan huomaattekin. Kuitenkin meitä meinasi hieman naurattaa se, että koko kesän on ollut lämmintä ja aurinko paistanut ja nyt kerrankin kun pääsemme lähtemään lomalle, on luvattu enemmän sadetta kuin koko kesänä.
Ensimmäinen pieni pettymys oli tässä kirjautumisvaiheessa kun vastaanottovirkailija kertoi että heidän aamupalansa on porrastettu ja että aikoja ei ole enää jäljellä kuin klo 7:00 aamulla. Tällöin katsoimme vain Manun kanssa toisiamme ja mitään toisilta kysymättä päädyimme siihen tulokseen ettei me niin aikaisin jakseta herätä. Olimme kuitenkin vasta joskus vähän ennen kello yhtätoista vasta hotellihuoneessa ja ruokaakin piti vielä lähteä hakemaan. Hotellihuone ei ollut mikään erityisen hieno, mutta emme kyllä sillä hinnalla mitään viiden tähden huonetta odottaneetkaan. Kyllä se yhden yön hotellina toimi, mutta ei sinne mieluusti useammaksi yöksi olisi jäänyt. Ainut mikä pisti meidän molempien oikeastaan nenään, oli vessan haju joka oli hieman kummallinen ja epämiellyttävä. Se ei onneksi loppupeleissä meitä haitannut koska eipä siellä paljoa aikaa tullut vietettyä. Illan viimeisenä tehtävänämme lähdimme metsästämään meille ruokaa, tietysti vesisateessa. Tässä vaiheessa kaduin etten ollutkaan ottanut sitä sateenvarjoa mukaan, mitä kotona olin hypistellyt käsissäni. Siinä me sitten vettä valuvina harhailtiin Oulun keskustassa ja etsittiin Google Mapsin avulla epätoivoisesti edes jotain auki olevaa ruokapaikkaa. Aluksi menimme yhden pizzerian ovelle jonka piti olla googlen mukaan auki, mutta jostain syystä olikin jo kiinni. Vähän matkan päästä onneksi löytyi ruokapaikka, josta sai ihan kelvollista pizzaa. Olimme varmaan aika hauska näky kun vettä valuttavana menimme tilaamaan ruokaa. Onneksi kun lähdimme takaisin hotellille, vesisade oli loppunut emmekä kastuneet enää enempää, vaikkakaan se ei olisi tehnyt enää suurta merkitystä. Minä suuntasin heti ensimmäisenä lämpöiseen suihkuun jotta saisin minimoitua mahdollisimman paljon riskin tulla kipeäksi, kun taas Manu keskittyi syömään pizzaansa. Voitte kuvitella että tässä vaiheessa olimme molemmat niin väsyneitä että kun minä sain pizzan syötyä ja Manu käytyä suihkussa, ei mennyt kauaa kun me molemmat nukuimme hyvinkin tyytyväisinä.
Toisen reissupäivän aamuna otettiin tosi rennosti ja makoiltiin rauhassa sängyllä ennen kuin alettiin keräämään tavaroita. Edellisenä iltana olimme saaneet auton parkkiin sellaiseen avonaiseen parkkihalliin missä oli vain katto pään päällä ja se oli muuten ihan hyvä mutta yksi pieni epäkohta siinä oli. Muut autot oli nimittäin ajettu niin vinoon, että meidän auto kyllä mahtui sinne, mutta vain siten että minun ja matkatavaroiden piti tulla autosta ensin pois ja sitten Manu sai parkkeerattua sen niin lähelle seinää kuin mahdollista ja itse mahtui juuri ja juuri tulemaan autosta ulos. Kun auto oli pakattu ja me kyydissä, suuntasimme Kuusamon kautta Rukalle, jossa vanhempani olivat myös viettämässä kesälomaa. Maisemat muuttuivat tietysti sitä hienommiksi mitä pohjoisempaan siirryimme ja pikkuhiljaa alkoi näkymään myös poroja. Olin itse hyvin yllättynyt siitä kuinka paljon niitä loppupeleissä näkyi koska en koskaan aikaisemmin ollut käynyt Lapissa kesällä ja talvella niitä ei ole näkynyt samalla tavalla.
Enne kuin menimme vanhempieni luokse, ajelimme hieman Rukaa ympäri ja tutkimme millainen paikka tämä oikein on. Vanhempien loma-asunto oli todella siisti ja tilava, siellä oli kaksi makuuhuonetta, kaksi vessaa, olohuone keittiö, suihku ja sauna. Hienona lisänä oli että päämakuuhuoneesta pääsi suoraan omaan vessaan ja sieltä tähän yhteiseen suihkutilaan. Näkymätkään eivät olleet yhtään hassummat kun olivat rinteeseen päin. Emme muistaakseni olleet syöneet tuolloin aamupalaksi oikein mitään, joten juotiin sitten vanhempien luona kahvit ja syötiin jotain pientä välipalaa suurimpaan nälkään, koska suunnittelimme myöhemmin menevämme yhdessä syömään ravintolaan.
Kävimme KaltioKivi nimisessä ravintolassa ja itse otin kärypaistoksen joka osoittautui erittäin hyväksi valinnaksi. Se sisälsi juustolla gratinoitua kermavalkosipuliperunaa, poronkäristystä ja kanttarellikastiketta. Aluksi minua vähän epäilytti tuo kanttarelli, koska en ollut varmaan koskaan aiemmin maistanut sitä, mutta lopuksi rohkaistuin ja yllätyin positiivisesti. Muutenkin ravintolakokemus oli erittäin miellyttävä ja sitä lisäsi huomattavasti aivan ihana tarjoilija jonka taitoja ihailen. Hän nimittäin muisti ihmisten tilaukset ilman että hän kirjoitteli niitä mihinkään ylös ja tätä minä kunnioitan. Muutenkin hän oli ihanan pirteä ja positiivinen. Kun pääsimme takaisin hotellille, miehet kävivät hakemassa muutamat saunaoluet ja minä ja äiti jäimme huoneistoon höpöttelemään siksi aikaa. Päivän päätteeksi oli aivan ihanaa päästä Manun kassa rentoutumaan saunaan. Ennen nukkumaanmenoa suunnittelimme vähän tulevia päiviä ja tulimme siihen tulokseen että soitamme seuraavana päivänä seuraavaan hotelliin ja kysymme onko mahdollista pidentää meidän yhden päivän varausta kahteen päivään. Kun suunnittelut saatiin hoidettua, käperryimme toistemme syliin nukkumaan.
Aamulla heräsin normaaliin tapaani melko aikaisin ja ehdin siis syömään aamupalan vanhempieni kanssa ennen kun he lähtivät omille päivän menoillensa. Oli mukava pitkästä aikaa viettää rauhallinen aamu myös heidän kanssa, kun ei pahemmin tule heillä käytyä yökylässä. Vähän heidän lähtönsä jälkeen Manukin alkoi heräilemään ja söi aamupalan ennen kuin suuntasimme auton keulan kohti Leviä. Taas kerran maisemat olivat ihan huippuja ja olimme täysin haltioituneita niistä. Taisinkin monesti sanoa Manulle että kyllä näissä maisemissa kelpaisi asua. Jossain välissä myös soitin hotellille ja sain pidennettyä meidän vierailumme kahteen yöhön. Te jotka tunnette minut, tiedätte että tällaisten "virallisten" puheluiden soittaminen on minulle jostain syystä ihan todella hankalaa, joten olin todella ylpeä itsestäni että sain otettua itseäni niskasta kiinni. Kun ensimmäisen kerran näimme vilauksen meidän hotellista en ollut uskoa silmiäni sen sijainnin suhteen. Olimmehan toki katsoneet kuvia hotellin sisältä ja ne näyttivät todella siisteiltä, mutta ei minulla ollut ollut mitään käsitystä että meidän hotelli sijaitsisi rinteessä!
Yövyimme siis Panorama hotellissa ja olimme reissun lopuksi Manun kanssa samaa mieltä että siitä tulee meidän vakio hotelli kun menemme uudestaan Leville. Näköalat sieltä olivat todella kauniita ja olisin voinut jäädä vain asumaan sinne! Huoneisto itsessään oli myös todella siisti ja sievä, juuri meille sopivankokoinen. Siellä oli myös sadesuihku josta olen aina haaveillut, ja tämä vain vahvisti haavettani että sellainen meille vielä joskus tulee. Koska oltiin reissusta rähjääntyneitä, nukuttiin pienet päiväunet, myös vähän sen takia että hotellin á la carte ravintola aukeaisi vasta klo 17 ja halusimme välttämättä sinne, totta kai näköalojen takia. Ruoka oli taivaallista, Manu otti Panorama burgerin ja minä taas poronkäristystä. Ruoka vain suli suussa, nytkin kun tätä kirjoitan kuola vain valuu kun vain ajattelen sitä ruokaa. Manu taas rakastui ihan täysin burgeriinsa eikä mistään muusta meinannut koko iltana enää puhua kuin siitä kuinka hyvää se oli.
Sadesuihku oli ihan unelma, tämä oli ensimmäinen kerta kun sellaista käytin ja voin taata ettei jää viimeiseksi. Yön nukuin jostain syystä todella huonosti, heräilin koko ajan ja sain nukuttua vain oudon lyhkäisiä pätkiä kerrallaan. Siihen saattoi toki vaikuttaa se että tyyny ei tietystikään ollut niin hyvä mihin kotona olen tottunut, ja mietinkin itsekseni että pitää ensikerralla ymmärtää tuoda oma tyyny mukana.
Neljäntenä aamuna minulla olikin sitten hyvin outo ja väsynyt olo, mutta eipä se taida mikään ihme olla kun kerta unen laatu oli niin huonoa mitä se oli. Aamulla mietin myös sitä että työkiireet ja stressit on saattanut lähteä purkautumaan nyt kun on päässyt kunnolla loma fiiliksiin ja sitten kroppa reagoi tällä tavalla. Aamupala oli ihan hyvä, olen ehkä tottunut hieman runsaampiin aamupalatarjoiluihin kuin mitä tuolla oli, mutta toisaalta edellisestä hotellireissusta alkaa olemaan jo todella pitkä aika joten aika on voinut kullata muistot. Mutta myös koska minulla oli vähän outo olo, ei minulla ihan hirveää ruokahalua ollut, joten tarjoilun niukkuus ei sinänsä minua haitannut. Vielä ennen kun lähdimme ajelemaan Leviä ja lähipaikkoja läpi, menimme huoneeseen makoilemaan hetkeksi aikaa jotta saisin hieman lepuutettua silmiäni.
Kävimme tutkimassa Levin keskustaa ja mökkejä ja ainakin oletamme että löysimme myös ihan paikallisten asuntoalueita. Tykkäämme aina silloin tällöin käydä katsomassa ja ihastelemassa taloja ulkoa päin ja haaveilla meidän toivottavasti tulevasta omakotitalosta. Kävimme myös Ylläksellä ja siellä myös sama homma. Mökit olivat upeita, suoraan sanottuna huviloita joista itse voi vain unelmoida. Maisemat toinen toistaan kauniimpia, eikä niihin tuntunut kyllästyvän ollenkaan. Onneksi säät suosivat meitä pääsääntöisesti, eikä satanut kuin pieniä kuuroja välillä. Ylläksellä ajelimme jotain maisemareittiä joka oli upea, mutta haluaisin nähdä sen myös iltahämärässä ja pimeällä, sillä paikka paikoin siellä oli valonheittimiä, joten se voisi näyttää pimeälläkin todella upealta.
Matkalla takaisin hotellille kävimme hakemassa meille subit joita saimme järsiä välipalaksi ennen kuin menisimme illalla ravintolaan. Itse olin niin väsynyt että päätin nukkua päiväunet tässä välissä, joten laiton murhapodcastin pyörimään taustalle ja rentouduin. Myöhemmin naureskelinkin Manulle että huolestuttaako häntä koskaan se että tykkään kuunnella näitä podcasteja varsinkin ennen kun menen nukkumaan, ja hänen mielestään se oli erittäin huolestuttavaa. Voin sanoa että syksyllä kun olet lenkillä pururadalla tai vaikka metsäpolulla niin nämä podcastit antavat mukavasti lisävauhtia jalkoihin!
Unieni jälkeen meillä ei ollut vielä kovinkaan kova nälkä, joten hetken istuskelun jälkeen päätimme lähteä vielä hetkeksi ajelemaan. Päädyimme jonkin tunturin päälle jossa oli näitä huviloita ja niistä oli aivan mahtavat näköalat alas. Siinä vaiheessa oli pieni kade päällä että voi kun itselläkin olisi varaa sellaiseen mökkiin, mutta mistäs sitä tietää jos vaikka joskus olisikin! Illan ravintolareissu oli melkein yhtä onnistunut kuin edellisenä päivänä, itse otin tällä kertaa Caesar-salaatin ja pidin siitä oikein kovasti, mutta Manun ottama burgeri ei ollut kuulemma ollut niin hyvä kuin edellisenä päivänä. Illan me vain rentouduimme ja nautimme toistemme hyvästä seurasta.
Viidentenä päivänä lähdettiin suuntaamaan kotia kohti. Heräsimme noin yhdeksän aikoihin aamupalalle ja melko nopeaa kerättiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin matkaan. Onnekseni olin saanut nukuttua yöllä huomattavasti paremmin kuin edellisenä yönä, joten oloni oli paljon virkeämpi. Matkan pituus hirvitti minua hieman, sillä viimeisestä oikein pitkästä ajomatkasta oli vierähtänyt jo monta vuotta. Loppujen lopuksi matka taittui oikeinkin mukavasti, toki hyvällä seuralla saattoi olla osansa tähän asiaan. Illalla olimme jo niin naatteja, ettemme edes jaksaneet ajatella ruoan tekemistä, joten päädyimme helppoon valintaan eli mäkkäriin. Samalla kun söimme, fiilailimme matkaa ja katsoimme Napapiirin Sankarit 1 & 2, joista me molemmat pidämme todella kovasti. Kolmonen jäi vielä katsomatta koska kello alkoi olemaan jo niin paljon ja meitä kumpaakin väsytti todella paljon. Kaikkinensa koko matkalla me ajoimme noin 2 000 km, mikä on ihan hyvä lopputulos näin ensimmäiseksi road tripiksi. Ehkä ensikerralla mennäänkin sitten vielä pidemmälle!
Tähän päättyi meidän ah niin ihana yhteinen kesäloma. Minun lomani jatkuu vielä noin viikon verran joten saan nauttia näistä ihanista keleistä oikein antaumuksella. Mukavaa toivottavasti aurinkoista loppuviikkoa kaikille!
