Työkiireiden vaikutus parisuhteeseen ja jokapäiväiseen elämään

Meillä kummallakin on hyvin sesonkipainotteinen työ, mikä tietyllä tavalla sekä helpottaa että hankaloittaa arkea. On mukavaa että on hetkiä jolloin voi ottaa vähän rennommin ja saa ladattua akkuja niitä hetkiä varten, kun sesonki iskee ja töitä tehdään satalasissa. Meidän sesongit menevät vain hieman ristiin, sillä Manun työt painottuvat paljolti kevääseen ja syksyyn, kun taas minulla kesään, talveen ja loma-aikoihin. Manun sesonki tarkoittaa pääsääntöisesti sitä että hän on aamusta iltaan töissä, ja aika pitkälti käy vain syömässä ja nukkumassa kotona, kun taas minun sesonkini on sitä että on maksimissaan niitä kahdeksan tunnin päiviä, mutta pitkiä putkia voi tulla ja päivät saattavat olla todella ruuhkaisia. Ajallisesti minulla siis tavallaan olisi mahdollista tehdä muutakin kuin vaan töitä sesonkiaikana, mutta asiakaspalveluala ja jaloillaan koko päivän työskentely on ainakin itselle sosiaalisesti ja fyysisesti raskasta, joten on mukavampi vain viettää vapaa-aika kotona esimerkiksi sohvalla makoillen.

Esimerkin voin antaa tästä keväästä, jolloin pyrin tekemään huomattavasti enemmän töitä kuin normaalisti. Minulla oli kaksi yhdeksän päivän putkea, ja vapaapäiviä minulla oli muistaakseni noin viisi kappaletta koko kuukauden aikana. Se verotti todella paljon esimerkiksi sosiaalista energiaani, eikä minun tullut pidettyä oikein kehenkään yhteyttä muuta kuin tietysti Manuun ja välillä siskooni. Vaikka nautinkin kotona rauhassa olemisesta, kyllä sitä rentoa sosiaalista kanssakäymistä alkaa jossain vaiheessa kaipaamaan.

Kuitenkin nämä työputket vaikuttavat myös paljon minuun ja Manuun ja meidän yhteiseen elämään. Olemme molemmat sellaisia, että tykkäämme että tavarat ovat omilla paikoillansa ja arvostamme siisteyttä. Kuitenkin on pakko myöntää että silloin kun meinaamme molemmat melkein hukkua töihin, jää kodin hoito toissijaiseksi. Meidän pyykkikorit pullotti täynnä, keittiön pöytä oli täynnä tiskikoneeseen meneviä astioita, ja kone itse taas oli täynnä puhtaita astioita. Siinä tilanteessa kun töitä oli paljon ja väsymys suuri, niinkin nopean asian tekeminen kuin tiskikoneen tyhjäys ja täyttö tuntui ylitsepääsemättömältä. Mutta siitäkin selvittiin yhdessä ja jaoimme tehtäviä kummankin jaksamisen mukaan.

Kuitenkin se mikä aiheutti ehkä eniten meillä ongelmia, oli meidän lyhyt pinna väsyneenä ja siihen päälle vielä Manun allergia. Itse tiedostan hyvinkin paljon sen, että kun alan olemaan turhan väsynyt, ei pinnani kestä läheskään niin paljon kuin normaalisti, ja saatan silloin suutahtaa turhista asioista. Tällöin tarvitsen sen hetken omaa rauhaa, jolloin saan rauhoittua ja tämän jälkeen palaan takaisin Manun luo ja juttelemme asiat läpi. Sama menee myös toisin päin, ja olemme pyrkineet siihen että kaikesta pitää pystyä puhumaan kuin järkevät aikuiset eikä ryhdytä minkäänlaisiin "huutosirkuksiin". Kuitenkaan elämä ei ole mitään prinsessa satua, eikä kaikki mene aina suunnitellusti ja tänä keväänä korotimme ääntä toisillemme ensimmäistä kertaa. En enää edes muista mistä asiasta, mutta näin tapahtui. Nukuimme yön yli ja aamulla keskustelimme asiat läpi ja pyysimme toisiltamme anteeksi ja kaikki oli taas hyvin meidän valtakunnassa.

Tämä kevät oli myös siitepölyn kannalta todella vaikea, sillä sitä oli jotenkin normaalia enemmän ilmassa, ja Manun reaktiot siihen olivat todella vahvat. Hän pärski, yski ja välillä nenä vuoti kuin Niagaran putoukset ja välillä taas oli niin tukossa ettei henkeä meinannut saada. Tällöin teimme ratkaisun että hän nukkuisi hetken aikaa sohvalla, että saisimme edes jotenkin nukuttua. Siinä kun oltiin tarpeeksi kauan nukuttu eri huoneissa, alkoi sitä toisen syliä kaipaamaan eikä minunkaan jättiyksisarvisen läsnäolo antanut tarpeeksi lohtua.

Itselläni oli kesäkuun alussa ensimmäinen kesäloma, jolloin sain ladata akkuja oikein huolella. Olihan minulla paljon asioita joita olisi pitänyt saada aikaiseksi, mutta yksinkertaisesti ei vain jaksanut. Toisaalta teki kyllä todella hyvää että sain vain maata sohvalla ja katsoa sarjoja ja elokuvia läpi ilman että tarvitsi huolehtia yhtään mistään. Seuraava loma sijoittuukin nyt heinäkuun loppuun, ja silloin olisi tarkoitus tehdäkin jotain, mahdollisesti ottaa jopa joku pieni getaway Manun kanssa kun ei viimeisen vuoden aikana olla mihinkään päästy. Sitä odotamme todella kovasti, koska meille molemmille tulee tekemään todella hyvää että pääsemme vain rentoutumaan ilman mitään tiukkoja aikatauluja, koska pian ne Manun syystyötkin kolkuttelevat ovella.

Mutta nyt, ensikertaan!