Vauvakutsut
Ystäväni pitivät minulle viime lauantaina aivan ihanat vauvakutsut, ja olinkin odottanut niitä jo innolla. Itse leivoin edellisenä päivänä sinne mansikkajuustokakun sekä vegaanisen suklaakakun, joten seuraavalle päivälle ei jäänyt minulle muuta kuin suklaakakun täyttäminen ja koristelun hoitivat ystäväni.
Aamun aloitin rennosti syöden aamupalaa Manun kanssa ja siinä samalla sulattelin suklaata valmiiksi kakun täyttämistä varten. Täytteeseen ei kauaa kulunut aikaa ja sain siirtyä hyvinkin rivakasti meikkaamisen pariin. Silloin kun jäin äitiyslomalle, päätin hemmotella itseäni ja ostin pitkästä aikaa uuden meikkipaletin. Edellisestä kerrasta oli valehtelematta useampi vuosi aikaa, mutta eipä minulla ole mitään akuuttia tarvettakaan ollut. Nyt olen kuitenkin taas innostunut käyttämään värejä, kun löytyy sellainen paletti jossa on monia eri vaihtoehtoja. Meikkaamisen jälkeen siirryin heti kihartamaan hiukseni, sillä klo 11 aikoihin minun täytyi lähteä hakemaan ystäviäni ja meidän pitäisi käydä myös muutamassa kaupassa.
© Beeda Niskanen
Tulimme juuri sopivasti kotiin että ehtisin laittaa hiukseni loppuun asti ennen kuin isäni tulisi hakemaan minua. Olimme päättäneet mennä vanhempieni kanssa syömään ennen kutsujen alkua, ja koska siskoni oli auttamassa koristelussa, menimme kolmistaan. Hetken pohtimisen jälkeen päädyimme Rossoon jossa otin savulohisalaatin, ja se oli taivaallista! Koska oli lauantai, sattui siellä olemaan hieman ruuhkaista ja ruokaa sai odotella jonkin aikaa, mutta oli se odottamisen arvoista, vaikka meille tulikin sitten pieni kiire ehtiä kotiin kutsujen alkamiseen. Emme olleet onneksi kuin pari minuuttia myöhässä kello kolmesta ja täälläkin oli silloin vielä hieman hommat kesken.
Koti oltiin koristeltu todella nätin näköiseksi ja heti ensimmäisenä kun astuin ovesta sisään, minulle laitettiin mummy to be- nauha päälleni. Minua myös tervehti kaksi yksisarvista ja pieni pallovauva jotka oltiin aseteltu meikkipöydälleni. Teemana meillä oli yksisarviset ja sateenkaarenvärit, sillä en halunnut perinteisesti vain pinkkiä ja sinistä vaan halusin kaikkia kivoja värejä koska se tuntui enemmän minulta.
Koska emme ole vielä kertoneet Pennun sukupuolta, kaikki saivat kirjoittaa oman arvauksensa nauhoille, joita saivat sitten pitää yllään kutsujen ajan. Enemmistö oli pojan kannalla, mutta kyllä sieltä muutama tytön kannattajakin löytyi! Tarjoiltavana meiltä löytyi ne minun tekemät kakut, sitten kinder kakkua, kuppikakkuja, karjalanpiirakoita munavoilla ja hedelmiä. Paljon tuli kehuja antimista ja sitä on aina yhtä mukava kuunnella!
© Beeda Niskanen
Kahvittelujen jälkeen tuli aika avata lahjat ja ne olivat kaikki aivan mahtavia, eikä jäänyt enää montaakaan tavaraa mitä pitäisi vielä ostaa!
Seuraavaksi vieraat saivat kirjoittaa lapuille arvauksen siitä kumpi sieltä tulee, minä päivänä, minkä kokoisena, mihinkä kellon aikaa, minkä väriset silmät ja hiukset hänellä tulee olemaan, mitä äiti on tekemässä kun synnytys käynnistyy, sekä mitä luonteenpiirteitä haluaisi lapsen saavan äidiltä ja isältä. Näitä oli aivan ihana lukea ja pistinkin niistä joka ikisen säästöön. Olen alkanut keräämään kaikkia tärkeitä muistoja siihen laatikkoon jossa äitiyspakkaus tuli, ja koska se on sen verran iso, mahtuu sinne useammalta vuodelta muistoja!
© Beeda Niskanen
Tämän jälkeen pelattiin sellaista peliä jossa lappuihin oli kirjoitettu joitain asioita/esineitä vauvaan liittyen ja itse emme tienneet mitä omassa kortissa luki, ja sitten saimme kysyä muilta tarkentavia kysymyksiä omaan sanaan liittyen ja yrittää arvata että mikä se on. Itse olin vaipparoskis ja useamman hämmentyneen tarkennuskysymyksen jälkeen hoksasin mikä oikein olin.
© Beeda Niskanen
Vielä ennen kun porukkaa alkoi lähtemään, posautimme semmoisen "jauho/glitteri pommin". Kova ääni siitä ainakin kuului mutta jostain syystä värit eivät oikein levinneet kunnolla ja osa jäi niihin pusseihin sisälle. Siitä huolimatta se oli hauska kokemus!
© Maija Nurmela
Illasta ystäväni jäi vielä auttamaan siivoamisessa (koristeet olisi varmasti vieläkin ylhäällä jollei hän olisi auttanut) ja kävimme hänet heittämässä kotiin, kun Manu pääsi töistä.
Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin onnistunut ja ihana, vaikka voimia se imikin kunnolla. Nyt enää sitten odotellaankin sitä hetkeä kun Pentu päättää että on hyvä aika tulla pihalle!
